Viimeinen unelma

Viimeisetkin muuttolaatikot on kannettu autoon. Riitta katsoo haikeana tyhjää asuntoa. Seinät kätkevät sisälleen niin paljon muistoja ja ihania hetkiä. Mieli haikeana hän kulkee takapihalle ja ihailee yhdessä Pekan kanssa istuttamiaan omenapuita, jotka ovat täydessä kukassa. Riitta vilkaisee vielä kerran takapihan terassille, kävelee hitaasti etupihalle ja kurkistaa kuistilta sisään. Surullisena hän painaa oven hiljaa kiinni, viimeisen kerran. Riitta istahtaa autoonsa, huokaisee syvään, pyyhkii poskelle tipahtaneen kyyneleen ja starttaa matkaan muuttoauto takanaan. Vaikka asunnon myyntiä olikin suunniteltu pitkään, jo Pekan vielä eläessä, siitä luopuminen tuntuu silti surulliselta.

Riitta pysäköi uuden kotinsa pihaan; viihtyisä rivitaloalue aivan keskustan tuntumassa. Tässä hänellä olisi vähemmän siivottavaa ja pihatöitä.  ”Tämä on oikea ratkaisu”, hän ajattelee, ”en olisi enää kauan jaksanut hoitaa isoa omakotitaloa. Ja tulen varmasti viihtymään täällä.” Linda ja Aada hänen tyttärensä ovat nyt lähempänä. Ja Lindan lapset, kuusivuotiaat kaksospojat, voivat äitinsä kanssa pyöräillä mummolaan. Omakotitalon myynnistä saamansa tuotot Riitta on päättänyt tallentaa pahan päivän varalle. ”Jos vaikka innostuisi matkustelemaan”, hän ajattelee.

Viikon kuluttua astiat ja muut esineet ovat löytäneet pikku hiljaa paikkansa uudessa kodissa. Suurimman osan huonekaluista Riitta lahjoitti SPR:n konttiin. Keittiöön, makuu- ja olohuoneeseen ei mahdu paljoa ylimääräistä. Kolmannen huoneen hän on sisustanut vierashuoneeksi.

Kun viimein taulutkin ovat seinillä, asunto alkaa tuntua kodilta. Riitta kutsuu molemmat tyttärensä ensimmäisen kerran luokseen päivälliselle. Nyt kun kodin- ja puutarhanhoito ei vie hänen kaikkea aikaansa ja energiaansa, hän on päättänyt panostaa lapsiensa keskeisten välien parantamiseen. Linda ei ole koskaan sanonut hänelle tai isälle sitä, mutta Riitta tietää, että Linda syyttää vanhempiaan Aadan kasvatuksesta. Perheen iltatähti on saanut aina kaikki oikkuilunsa periksi ja muutenkin päässyt Lindan mielestä liian helpolla. Aada on kuitenkin jo 22-vuotias, joten hänen olisi aika kasvaa aikuiseksi. Siitä asiasta Riitta on Lindan kanssa samaa mieltä.

Linda saapuu lounaalle hyvissä ajoin auttaakseen äitiään valmisteluissa. Aada tulee tapansa mukaan vasta kun ruoka on valmiina. Hänen silmistään näkee, että ilta on taas mennyt pitkäksi. Kun Riitta menee hakemaan varastosta juotavaa, Linda tivahtaa Aadalle: ”Etkö jo voisi pikkuhiljaa alkaa oppia elämään normaalisti niin kuin me muutkin. Taas olet dokannut aamuun asti, tuore viina haisee vieläkin vaikka on jo iltapäivä.” Linda ei voi ymmärtää Aadan välinpitämätöntä asennetta elämään. Itse hän on aina suorittanut opintonsa kunnialla, käynyt töissä jo opiskeluaikoinaan, ja ollut sen jälkeen koko ajan työelämässä, pois lukien äitiysloman. Aada lopetti ammattikoulun ensimmäisen vuoden jälkeen, eikä ole hakenut uudelleen opiskelemaan. Hänellä ei ole mitään ammattia, luonnollisesti ei myöskään työpaikkaa. Hesaria Aada jaksoi joskus jakaa kolme viikkoa, mutta lopetti vedoten työn raskauteen ja aikaisiin heräämisiin.

Riitta, Aada ja Linda istuutuvat pöytään. Äiti alkaa kertoa suunnitelmistaan: ”Nyt kun tässä on aikaa enemmän ja talon myynnistä jäi tämän kolmion oston jälkeen vielä vähän ylimääräistä, olen ajatellut, että lähtisimme kolmisin matkalle. Emme ole koskaan olleet yhdessä Tukholman risteilyä pidemmällä ja silloinkin Aada oli vielä pallomeri-ikäinen. Nyt kun vielä olen hyvässä kunnossa, lähdetään Afrikkaan jeeppisafarille!” Molemmat tytöt ovat yllättyneitä. Heidän silmänsä suurenevat ja haarukat tippuvat lautaselle. ”Afrikkaan”, Aada huudahtaa, ”safarille? Ei voi olla totta.” ”Kyllä minä maksan teidän matkat”, Riitta sanoo, ”mennään nyt. Isänne kanssa siitä joskus aikaisemmin haaveilimme, mutta sitten hän sairastui ja…” Ikävän kyyneleet nousevat Riitan silmiin. Hetken hän on hiljaa ja jatkaa: ”En mä yksin uskalla enää tämän ikäisenä lähteä. Enkä edes halua. Matkastamme tulisi ikimuistoinen ja saisimme yhteistä aikaa, yhteisiä muistoja. Tililläni on vielä 30.000 euroa, se riittää vallan mainiosti luksusmatkaan meille.” Linda lupaa äidilleen järjestää töistä lomaa. Aadalle nyt tietysti sopii, hän kun lorvii muutenkin päivät pitkät. Ainoat huolehdittavat aikataulut hänellä on kolmen viikon välein Kelaan jätettävä työttömyyspäiväraha-anomus.

Viikon kuluttua sisarukset tapaavat jälleen äidin luona ja suunnittelevat kaikin yhdessä matkaa: kaksi viikkoa Keniassa, viiden tähden hotellissa ja Helsinki-Vantaalta suora lento. Lähtö olisi puolen vuoden kuluttua tammikuussa. Linda soittaa ystävälleen, Aurinkomatkojen toimistoon, joka lupaa selvittää naisille sopivia vaihtoehtoja.

Syksy on saapunut. Ensimmäisen pakkasyön jälkeen lehdet tippuvat puista tuulen mukana. Riitan koko kesän jatkuneet selkä- ja vatsakivut ovat pahentuneet. Hänen on mentävä käymään tutkimuksissa. Lapsilleen Riitta ei ole puhunut kivuistaan vielä mitään. Hän ei halua huolestuttaa tyttäriään turhaan. Varsinkaan kun ei ole vielä mitään tietoa, mistä kivut johtuvat. Aluksi Riitta ajatteli kipeytyneen selän olevan vain muuton aiheuttamaa rasitusta ja vatsakipujen johtuvan ikävästä tai olevan jotain muuta, ehkä stressiä. Nyt säryt ovat jo sitä luokkaa, että pelkät apteekin rohdot eivät enää auta.

Lääkärin sanat soivat Riitan korvissa koko illan. Syöpä. Ei voi olla totta. Lääkäri oli kuitenkin kertonut, että jos leikkaus onnistuu ja sen jälkeen annettavat sytostaattit alkavat tehota toivotulla tavalla, hänellä voi olla vielä hyvinkin vuosia edessään. Joka tapauksessa, leikkauksesta toipumisenkin vuoksi, Riitta tarvitsee apua kotiaskareissa.

Aada muuttaa äitinsä luo vierashuoneeseen. Tämä on sekä äidille että Aadalle hyvä ratkaisu. Aadan työttömyyskorvaukset ovat niin pienet, ettei niistä vuokran ja muiden pakollisten maksujen jälkeen jää paljoakaan elämiseen. Ja nyt Aada voi vihdoin tehdä jotain hyödyllistä, auttaa äitiä päiväaskareissa. Lindalla kun on töiden, perheen ja poikien harrastuksen vuoksi kiireinen aikataulu, hänellä ei valitettavasti ole päivittäin aikaa äidilleen.

Viikot kuluvat. Päivisin Aada on äitinsä apuna käytännön asioissa: käy kaupassa, hoitaa siivouksen ja pyykit sekä laittaa ruokaa. Iltapäivisin hän katoaa aina jonnekin ja tulee vasta aamuyöstä kotiin. Riitta on jostain syystä luonut sen käsityksen, että tyttö olisi saanut osa-aikatöitä baarissa. Aada ei kehtaa korjata väärinymmärrystä, koska äiti vain pahoittaisi mielensä. Riitta on nuoremmasta tyttärestään niin ylpeä ja kehuu tätä myös Lindalle, joka on myös erittäin onnellinen huomatessaan pikkusiskonsa saavan vihdoin elämänsä jonkinlaiseen järjestykseen. ”Ehkä sisko vihdoinkin aikuistuu. Vielä kun viitsisi lukea itselleen jonkun ammatin, niin että pääsisi töihin”, Linda miettii ääneen äidilleen.

Taas tuttuun tapaan, kellon tullessa neljä, Aada nappaa takin ja lähtee ulos. Normaali kuvio toistuu: ensin R-kioskilta pari arpaa, siitä K-markettiin hedelmäpeliä ja illaksi paikalliseen lähikapakkaan, jossa iltaisin kokoontuu jengi pelaamaan korttia. Nyt kun Aada on saanut maksettua kaikki vanhat pelivelkansa pois, on hän jälleen tervetullut korttirinkiin.

Kuukautta myöhemmin Riitan muisti alkaa vähitellen heiketä. Syöpä on levinnyt nyt myös aivoihin. Lindan luottamus pikkusiskoonsa on kasvanut, joten hän on Aadan kanssa yhtä mieltä siitä, että käytännön kannalta on järkevintä, että Aada ottaa hoitaakseen äidin varat ja ryhtyy tämän edunvalvojaksi.

 

Suurien voitonmahdollisuuksien vuoksi, Aada kiinnostuu raviurheillusta. Raveissa on mahdollisuus voittaa iso potti, jos kertoimet sattuvat olemaan hyvät. Pelaaminen on helppoa, kunhan tietää edes hiukan hevosista. Eli helppoa ilmaista rahaa siis. Näin Kille, korttiringistä tuttu pelikaveri, oli Aadaa briiffannut.

Ensimmäiset ravit menevät opetellessa. Kille kertoo volttilähdöistä ja lämminveristen suvuista suu vaahdossa. Pikku hiljaa Aada innostuu enemmän ja enemmän. Toisissa raveissa hän voittaakin sievoisen summan. Panokset suurenevat ja jännitys kasvaa.

Riitalla on kontrollikäynti sairaalassa. Lääkärillä on ikäviä uutisia. Sairaus etenee vauhdilla. Riitta kertoo silmät tuikkien tyttäriensä kanssa suunnittelemastaan safarireissusta, ja kysyy lääkäriltä lupaa lähteä. Tohtori myöntää luvan, mutta kehottaa heitä kiirehtimään matkaa. ”Olisi kurjaa joutua Keniassa sairaalaan. Sairauden edetessä saattaa ilmetä yllättäviä ja vähemmän miellyttäviä olotiloja. Tammikuu ei välttämättä ole enää mahdollinen ajankohta näin pitkälle matkalle, jo pelkästään rasittavien lentojen ja lämpötilan vuoksi”, tohtori neuvoo.

Matkatoimisto löytää aikaisemman lähdön. Linda saa neuvoteltua työpaikallaan lomansa ajankohdan vaihtamista. Matka siis toteutuisi ja lähtö olisi kuukauden kuluttua.

Aada ei ole vieläkään saanut sanottua Lindalle, että matkaan tarvittavia rahoja ei ole. Äidin säästöistä ei ole jäljellä enää kuin pari tuhatta. Tuskaisena Aada ajattelee, että ainoa vaihtoehto on vielä kerran yrittää voittaa hävityt rahat takaisin. Niinpä hän suuntaa jälleen kerran raviradalle.

Ensimmäiseen lähtöön Aada sijoittaa satasen ja voittaakin kolmenkertaisesti sijoittamansa summan. Toiseen lähtöön hän uskaltaakin sijoittaa tuplat enemmän. Se meni ohi; vain sekunnin häviöllä voittajalle. Nyt Aadaa harmittaa! Kolmas lähtö starttaa. ”Tämän on pakko onnistua”, hän ajattelee. Lähtö lähdöltä Aada häviää. Vuorossa on yhdeksäs ja viimeinen lähtö. Aada sijoitti loput viisisataa euroa kaksariin parille Sunrise ja Isla von Koch. Nyt pelissä on siis kaikki Riitan viimeiset rahat. Ravurit starttaavat lähtöauton perässä. Sunrise saa hyvän startin ja nousee johtoon. Isla tulee toisena. Käännytään jo maalisuoralle, kun rinnalle kirii yllättäen Eddy. Aadan sydän hakkaa. Kaksarissa olisi nyt niin hyvä kerroin, että sijoittamallaan summalla hän voittaisi matkarahat takaisin. Pulssi kiihtyy. Sunrise ensimmäisenä ja Isla Von Koch toisena. Kolmantena seurannut Eddy yrittää rinnalle ja Isla nousee laukalle. Tulosruudulle ilmestyy teksti ”Nro 12 Isla hpl”. Ei voi olla! Ei helvetissä voi olla totta! Ada kuulee selostajan sanovan ”Isla von Koch hylätty pitkä laukka.” Sinne meni, viimeisetkin säästöt. Mistä hän nyt tekisi pelaamansa 30.000 euroa? Enää ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tunnustaa Lindalle.

Seuraavana päivänä Linda soittaa Aadalle. Matkatoimistosta ilmoitettiin, että matka tulisi maksaa välittömästi. Aada ei keksi enää mitään selitystä siihen, että rahoja ei ole, joten hänen on nyt pakko kertoa totuus siskolleen.

- Nähdäänkö Hawannassa? Aada kysyy.
- Ei kun mennään suoraan sinne matkatoimistoon. Nähdään siinä Aurinkomatkojen toimistolla Liisankadun puolella.
- Mutta mun on ihan pakko kertoa sulle ensin jotain. Mennään käymään kahvilla.
- Mitä on sattunut? Oletko saanut töitä etkä voi lähteä? Äiti pettyy.
- Ei, en ole saanut töitä. Kerron, kun nähdään. Hawannassa kahdelta.
Linda miettii, mikä Aadalla on, kun tämä vaikutti niin hermostuneelta. Pian se selviäisi.

Iltapäivällä siskokset tapaavat kahvilassa. Linda kysyy, mikä on hätänä. Aada aloittaa:
- Me ei voida lähteä matkalle.
- Miten niin ei voida?
- Ei ole rahaa.
- Miten niin ei ole. Äidillä on lääkärikulujen jälkeen vielä noin 25 tuhatta, kyllä se summa riittää meidän kaikkien matkaan.
- Ei ole mitään 25 tuhatta.
Linda alkaa jo hermostua:
- Mitä oikein tarkoitat?
- Pelasin ne.
- Teit MITÄ?
- Pelasin. Ensin hedelmäpeliä, myöhemmin korttia. Nyt Aada avautuu kertomaan koko tarinan siskolleen.
- Korttivelat kasvoi ja aloin käydä raveissa, kun sieltä voi voittaa enemmän. Otin äidiltä rahat ja maksoin korttivelat pois. Sitten yritin voittaa raveista takaisin ne rahat, jotka lainasin äidiltä.
- Miten sä kehtasit tehdä noin! Olet tiennyt, miten äiti on unelmoinut tästä matkasta ja sä menet pelaamaan sen rahat. Eikö päässäsi liikkunut kerta kaikkiaan mitään? Kuinka voit, sen lisäksi, että asut hänen luonaan ja elät hänen kustannuksellaan, vielä pelata hänen asuntokaupoista saamansa rahat?
- Mun piti lopettaa aikaisemmin. En vaan pystynyt.
- Sinä olet ollut aina se pilalle hemmoteltu pikkukakara. Olet tottunut saamaan kaiken. Etkä näköjään vieläkään ole aikuistunut. Sulle ei ole kehittynyt sellaista asiaa kuin omatunto ja toisen ajatteleminen. Äidillä on nopeaa vauhtia etenevä sairaus, haluatko kertoo sille, että hän ei pääsekään matkalle, koska sä oot pelannu sen rahat?
- No en halua.
- Mitä sitten aiot tehdä?
- En tiedä. Voisitko sä lainata?
- Kehtaat vielä kysyä! Ei mulla ole tuollaisia summia, hyvin senkin tiedät.
- Lainaisit pankista? Mä en varmaan saa, kun ei oo luottotietoja.
- Just. Et sitten sitä asiaa ajatellut, ennen kuin jatkoit pelaamista – äidin rahoilla!
Linda häipyy raivoissaan paikalta.

Linda ajaa kotiin, ja miettii siskonsa tempaisua. Hän on vihainen sekä pettynyt. Juuri kun Aada oli saanut jo hiukan voitettua hänen luottamustaan, niin tämä tekeekin jotain tällaista. Ja mikä pahinta Lindan mielestä, Aada ei vaikuttanut edes olevan pahoillaan tai häpeissään. Linda ei voi ymmärtää eikä mitenkään hyväksyä siskonsa tekoa. Äiti vielä toivoi, että sisarusten välit lähentyisivät. Mutta nyt Aada on kyllä järjestänyt sellaisen yllätyksen, että se ei välejä paranna. Illalla Linda kertoo miehelleen koko tarinan. Risto kuuntelee ja tukee vaimoaan. Hän tietää, miten rakas ja tärkeä äiti on aina ollut Lindalle. Risto ehdottaa, että lasketaan yhteen perheen kaikki säästöt sekä myydään perheen farmariauto. Niistä saadaan ainakin matka maksettua. ”Kyllä asiat järjestyvät”, Risto lohduttaa, ”käymme molemmat töissä, joten kyllä me pärjäämme. Tienaamme vuosien mittaan säästömme takaisin.” Pääasia heidän kummankin mielestä on, että Riitta pääsee kauan unelmoimalleen matkalle. Mutta Aada pitää saada psykiatriseen hoitoon ja peliriippuvaisten keskusteluryhmään.

Lopulta Linda ja Risto saavat matkaan tarvittavat rahat kerättyä. Huomenna heti ensi töikseen Linda päättää mennä maksamaan matkan matkatoimistoon ja myöhemmin töiden jälkeen kertomaan äidille, joka on päässyt kotiin, että kaikki on valmiina matkaa varten. Linda on helpottunut ja iloinen. Vihdoin äidin unelma toteutuisi. Eikä tämän tarvitsisi koskaan tietää nuoremman tyttärensä huijauksesta. Linda sulkee silmänsä ja kuvittelee mielessään, miten äidin kasvot kääntyvät hymyyn, kun hän saa kuulla matkan toteutumisesta. Linda käpertyy onnellisena rakkaan miehensä viereen ja nukahtaa.

Seuraavana aamuna varhain puhelin soi. Linda herää ja vastaa unisena: ”Haloo.”
- Satakunnan keskussairaalasta Tohtori Nieminen päivää.
Lindalle nousee pala kurkkuun.
- Äitinne joutui yöllä osastollemme ja…

Kesken lääkärin lauseen puhelin putoaa Lindan käsistä ja hän purskahtaa hillittömään itkuun.

Äidin kauan odottama unelma ei koskaan täyttynyt.

 

 

 

Nimimerkki: Kaka76