Riku Korhosen novellien ”Nynny” ja ”Leipäjono” vertailu

Riku Korhonen on kirjoittanut novellit ”Nynny” (kokoelmassa Hyvästi tytöt, Sammakko 2009) ja ”Leipäjono” (Taskunovellit, Karisto 2013). Vaikka kertomuksilla on sama kirjoittaja ja niissä on tunnistettavissa samanlaisia piirteitä, ovat ne kuitenkin sisällöltään hyvin erilaisia. Suuri ero on novellien miljöössä. Siitä ei toisaalta kerrota kovin paljon, ja juuri se saikin mielenkiintoni heräämään ja minut tutkimaan tekstiä vähän tarkemmin.

Ensimmäisen silmäyksen jälkeen sain novelleista hyvin erilaisen kuvan. ”Nynny” on kaikin tavoin hyvin positiivinen kertomus, kun taas ”Leipäjono” on varsin negatiivinen ja synkkäsävyinen. Kummankaan miljööstä ei kuitenkaan kerrota suoraan kovin tarkkoja yksityiskohtia. Esimerkiksi tapahtumapaikan nimeä ei sanota. Oletettavaa kuitenkin on, että molempien novellien tapahtumapaikat sijoittuvat Suomeen.

Novellissa ”Nynny” mainitaan, että päähenkilöt asuvat kaupungissa. Päähenkilö kertoo kuitenkin, että linnut laulavat, aurinko paistaa ja heillä on oma puutarha. Kuvauksen perusteella tunnelma on rauhallinen, joten he asuvat siis jossakin pikkukaupungissa tai kuitenkin lähiössä. ”Leipäjonossa” päähenkilö kulkee kaduilla, kauppatorilla ja baarissa. Erityisesti ruokaa jonottavista ihmisistä päätellen tapahtumapaikan täytyy olla suurehko kaupunki.

”Nynnyn” koko tarinasta sai varsin idyllisen vaikutelman. Koska toinen päähenkilö Iida on hengenpelastajan tytär, oletin automaattisesti, että uimaranta, laituri ja sininen vesi ovat heidän asuinpaikkansa lähettyvillä. Kesäiset auringonsäteet, pääskyset, tuuliviirit ja vertaus rakkauden seesteiseen Eedeniin saivat minut hyvälle tuulelle. ”Leipäjono” sen sijaan masensi minua. Novellin yksinäinen päähenkilö menee talvipäivänä meluisaan ja haisevaan kantabaariin, jonka asiakkaita ja työntekijöitä kuvaillaan hyvin alentavasti. Tiskin myyjä on ”löllykkä”, ja hänen poikansa kädet ovat kuin marakatilla. Baari on myös täynnä juoppoja ja miehiä, joilla on ruhjeita ja mustelmia naamassa. Koko baarista saa siis erittäin nuhjuisen, synkän ja jopa pelottavankin kuvan. Kaduilla on myös hiljaista, vaikka ihmisiä jonottaa noutamaan ruokaa ja heidän ympärillään on tavarataloja, joiden pitäisi tuoda eloisuutta maisemaan.

Syvemmän tarkastelun myötä novellista löytyi maininta, että ”Nynnyn” päähenkilö asuu omakotitalossa. Toisaalta oli helppo olettaa, että ”Leipäjonon” yksinäinen ja köyhä mies asuu nuhjuisessa kerrostalossa.

”Nynnyn” ja ”Leipäjonon” miljööt ovat siis hyvin erilaiset. Ne vaikuttavat novellin kokonaiskuvaan hyvin vahvasti. Jos lukija haluaa haaveilla kesäpäivistä ja lukea jotain positiivista, kannattaa hänen valita luettavakseen ”Nynny”. Jos lukija taas hakee lukukokemuksestaan jotain realistista ja jopa synkkää kuvaa nykypäivän vähempivaraisten elämästä, kehotan häntä lukemaan Korhosen novellin ”Leipäjono”.

Anna Lahti

Lucina Hagmanin lukio