Minä, minulle, heti

Rosa Liksomin novellin nimi ”Kesävauva” (Voima-lehti 1/1999) kertoo osuvasti novellin juonesta. Nuori nainen päättää hankkia vauvan kesäksi, mutta kyllästyy siihen syksyyn mennessä eikä jaksa huolehtia siitä enää. Onneksi vauvan kohtalo ei ole yhtä lohduton kuin monen kissanpennun, vaan päähenkilön äiti ottaa vauvan hoitaakseen. Päällimmäinen kysymys on, minkälainen nainen voi hankkia lapsen tällä lailla? 1999 Voima- lehdessä ilmestynyt novelli kuvaa hyvin impulsiivisen nuoren mielen sokeutta.

Novelli etenee kronologisesti päähenkilön kertomana syksystä kun hän eroaa poikaystävästään, seuraavan vuoden alkutalveen, jolloin hän on jo luovuttanut lapsesta huolehtimisen äidilleen. Lapsen hankinta on kertojan harkittu valinta eikä vahinko, vaikka lapsen isän henkilöllisyydellä ei olekaan mitään väliä. Päähenkilö salaa raskauden alkuvaiheet, jotta asiat etenisivät suunnitelmien mukaan niin, että lapsi syntyy kesän alussa. Silmiinpistävää on, miten egosentrisesti päähenkilö kertoo vuoden tapahtumista, vaikka raskausaikana vauva on yleensä huomion keskipisteenä. Ystävät kaikkoavat mahan kasvaessa, hänen oma olonsa on mainio, ei halaistua sanaa vauvasta.

Päähenkilö asuu vielä kotona, ja muutenkin hänen itsekeskeisyydestään voi päätellä, että hän on nuori, isäehdokkaan iästä päätellen yläkoululainen tyttö. Hänen kielenkäyttönsä on nuorekasta. Slangista huokuu hienoista teini-iän angstia. Meno ja meininki kuuluvat hänen viikonloppuihinsa ystävien kanssa. Ei siis ihme, ettei kertojan äiti ilahdu vauvauutisista. Päähenkilölle tämä oli vain yksi nuoruuden kokeilu muiden joukossa, mutta äiti tuntee tyttärensä ja tietää, miten tarina päättyy.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa ovat helppoja, lomalla loikoillessa vauvasta huolehtiminen on hauskaa ajanvietettä, kuin nukkeleikkiä. Ystävien jättämä tyhjiökin täyttyy, kun hän tutustuu muihin teinivanhempiin. Kaikki vaikuttaa hyvältä, vauva on tyytyväinen, ja elämä hymyilee, kunnes syksy koittaa ja elinikäinen sitoutuminen vauvaan alkaa tuntua kertojalle liian todelliselta. Vauvasta huolehtiminen jää äidin vastuulle, päähenkilö alkaa kutsua Elsaa pikkusiskokseen ja palaa entiseen elämäntyyliinsä entisten kavereidensa vaikutuspiiriin.

Päähenkilön suhtautuminen novellin muihin henkilöihin on välinpitämätön. Hän toteaa kuin sivuseikkana ystäviensä lähtemisen. Kertojan 50-vuotiaalla äidillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin luopua omasta vapaudestaan ja ottaa vauva omakseen, kun päähenkilö siihen kyllästyy. Tässäkään ihmissuhteessa päähenkilö ei välitä äidin uhrauksesta tai arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestään selvänä. Päähenkilön isästä ei kerrota mitään. Joko hän on kuollut tai vanhemmat ovat eronneet. Usein tällaisissa tilanteissa jäljelle jäänyt vanhempi hemmottelee ja lepsuilee lapsensa suhteen potiessaan huonoa omaatuntoa vajaan perhekuvan vuoksi.

Hemmottelu voisi olla syynä päähenkilön vastuuttomuuteen ja välinpitämättömyyteen. Päähenkilö tuntuu pitävän itsestään selvänä, että hänen tulee saada, mitä haluaa, nopeasti ja joku muu saa siivota jäljet.

”Elsaa mä kutsun pikkusysteriks ja niin tekee kaikki muutki.” Muut voivat olla päähenkilön sisaruksia, joita hän ei mainitse. On kuitenkin uskottavampaa, että hän puhuu asiasta yleisellä tasolla, koska suuressa sisarkatraassa päähenkilö olisi luultavasti oppinut välittämään toisista ihmistä ja heidän tunteistaan hieman enemmän, kuin mitä novelli antaa ymmärtää.

”Mutsi pysy mun messissä, koska sen oli pakko. Se ei nimittäin luottanut pätkääkään mun selviytymiskykyyn. Se itki illat sitä, että mä en muka tajunnut sitä mieletöntä vastuuta, minkä toi skidi toi mukanaan. Mä sanoin sille, että toi on jotain historiallista paskaa, että nykyään vauvat selviytyy itse elämässä eteenpäin, vittu modernit vauvat tarvii mitään hössötystä, ne huolehtii itsestään eikä niitä tarvi enää edes imettää kun tiede on kehitellyt kaikki tuttelit.”

Novellin on kirjoitettu selvästi puhekielellä, stadin slangilla. Slangi tuo novelliin mukaan vakavasta aiheesta huolimatta komiikkaa. Päähenkilöä on vaikea ottaa tosissaan, kun jokainen sana on pitänyt vääntää ”hirveen aseenteelliseks” ja ”cooliks”.

Pages: 1 2