Ristipääruuvimeisseli

Marmoriportaat, no tietysti! Eikä ristin sielua missään. Madridin kartasta näkyi, että pankki oli hotellista pesäpallon kunnarikantaman päässä. Sen verran jaksoin tarpoa vaikka umpihangessa saati sitten kesäkelillä, vaikka korkokengät ja lähes viidenkymmenen kilon tavaramäärä nostivat vaikeuskerrointa.  Ylämäki tuli yllätyksenä. Paluumatka alkoi saman tien hirvittää, sillä alumiinikärryssäni ei ollut jarruja. Kokoon painuva vetovarsi pyörillä oli suunniteltu lähinnä mummojen matkalaukuille, mutta tasamaalle. Ei …

Matkalla unelmien omenaan

Lentoni välkkyy vihreänä, boarding. Hotkaisen loput kahvilan pikkuleivoksesta. Valitsin pistaasiporkkanan värin takia. Kameran selaimessa oranssi kreemi näyttää auringonlaskulta. Otin kuvan yläviistosta, kahdella eri valotuksella. Joku niistä varmasti onnistui. Blogini hyvän elämän nautinnoista vaatii jatkuvaa keskittymistä naistenlehtien lukijoiden tarpeisiin. Yksi tärkeimmistä aihepiireistä on herkut, joita ei pidä syödä, ei ainakaan kovin usein. Toinen osa-alue on käsilaukut, joista useimmat voivat vain haaveilla. …

Freeze ja Herra Hanks

Marketin kassaneiti näki aivan hyvin pakkastiskille jonka luona, tai mihin pikemminkin nojaili, tai jonka edessä oli, jäätelötuuttia syövä laiha miekkonen. Freeze piti suuresti jäätelöstä, koska oli kuuma kesäpäivä ja hän oli syönyt keskipäivään mennessä jo monta tuuttia. Freezellä ei ole varsinaista ammattia vaan hän auttelee siellä täällä, hän tulee kuitenkin hyvin toimeen vaikkakin hänen täytyy vaihtaa käytännön syistä asuinpaikkaa jatkuvasti. …

Viski valvojaiset

Siinä mä ja Kale katsottiin, mitä ihmettä tässä oikein tapahtui ja miten me päädyttiin tähän, kun Pirjon koko ruumis hytkyi nauruaallokossa, joka huipentui räkätykseen. Katsoin Kalea melkein epäuskoisena ja kohotin kulmaa, viestin telepaattisesti, että lähdettäisiin vetää täältä ennen kun kytät tulee. ”Ei me olla tehty mitään väärää”, mä aloittaisin, jos joku tulisi ja osoittaisin Pirjoa, jonka nimi ei edes ollut …

Hintasotaa

Elintarvikkeiden hintasota oli ollut käynnissä jo jonkin aikaa alkutalvesta 2015. S-marketin myymäläpäällikkö ”Luti” Lammioinen istui komentohuoneessaan uusia hintakarttoja selaillen, kun paikalle ilmestyy yllättäen myyntikessu Rokkanen upouusi hintapistooli olkapäällä roikkuen: ”Kuulehan sie luti, sano mis sie tarvihet hyvää miestä, täs siul on sellanen…” ”Mainiota Rokkanen, minulla onkin teille todella vaativa ja vaarallinen tehtävä, joka alkaa samantien”, innostui Lammioinen, ja jatkoi: ”Vaasan …

Sähkölinnut

Lääkärit silittivät hänen tukkaansa silloin, Elsan takkuista tukkaa, hän oli kahdeksanvuotias ja kuolemansairas. Ikkunat huurustuivat, hän hengitti samaa ilmaa päivästä toiseen, omassa huoneessaan, omassa vuoteessaan. Ikkunanpielissä asuivat raskassiipiset linnut, ainoa toivo.  Äiti pöyhi tyynyä raivokkaasti ja linnut pyristelivät siipiään, ne osuivat seiniin ja kahina sattui korviin. – Tahtoisitko teetä, kultaseni? äiti kysyi ja kiirehti pyyhkimään pölyjä olohuoneen  karttapallosta. Sellaista se …

Viimeinen unelma

Viimeisetkin muuttolaatikot on kannettu autoon. Riitta katsoo haikeana tyhjää asuntoa. Seinät kätkevät sisälleen niin paljon muistoja ja ihania hetkiä. Mieli haikeana hän kulkee takapihalle ja ihailee yhdessä Pekan kanssa istuttamiaan omenapuita, jotka ovat täydessä kukassa. Riitta vilkaisee vielä kerran takapihan terassille, kävelee hitaasti etupihalle ja kurkistaa kuistilta sisään. Surullisena hän painaa oven hiljaa kiinni, viimeisen kerran. Riitta istahtaa autoonsa, huokaisee …

Majakkani

Kuvittelin ydinsodan jälkeisessä maailmassa näyttäväni lihaksikkaalta ja karskilta urokselta. Kantaen toisessa kädessä haulikkoa ja toisessa terävää katanaa. Lahdaten radioaktiivisia otuksia ystäväporukan kanssa. Meitä olisi neljä tai viisi kovaa karpaasia, joille mikään vastaan tuleva este ei olisi ylitsepääsemätön. Matkaisimme ilman päämäärää, auttaen avuttomia ihmislaumoja, joita kohtaisimme aika ajoin. Sankarillista toimintaa. Maailmanloppua ei ikinä tullut. Ydinsotaa ei ikinä saapunut. Minulla ei ollut …

Satulassa III

Olin tehnyt tuloani tänne jo pitkään. Vaikka olisin voinut jäädä niille sijoilleni, unohtaa kannattelemani kehon painon, siirtää huomioni jaloista ja käsistäni tuohon ihailemaani näkymään, ei matkani ollut vielä päättynyt. En edes yrittänyt huijata itseäni, ainakin toistaiseksi vain silmäni tekivät päätöksiä liikkumisen suhteen niiden yhdistäessä minua siihen mitä näin edessäni. Takanani huojuva metsä ja edessäni tuulen tanssittama rantaheinikko pakottivat minut mukaan …

Berliinin muuri

Marraskuun ilta oli kylmä ja tyyni, hampurilainen taksi oli kotikaupungistaan ylpeä. Anglo-German Club oli juhlavalaistu, ulkotulien liekit heijastuivat Alster-järven pintaan. Vastakkaisella puolella vettä Hampurin raatihuoneen ja rantakortteleiden tuttu siluetti korosti juhlapukuisten vieraiden saapumista kauniiseen rakennukseen. Taksinkuljettaja viittasi omistavasti vaikuttavaan näkyyn, kääntyi puoleeni ja huudahti ”Das ist Hamburg!” Saksalaiseen tapaan huoneiston koristelu oli pedanttia ja siihen oli nähty paljon vaivaa. Vanhat …