Suojelija

Äiti jää vielä kaupunkiin. Tulemme isän ja Napsun kanssa mökille. Olli pääsee mukaan.  Äidillä on kaupungissa virka-asioita. Hän ei jouda olemaan Ollin kanssa. Äiti tulee myöhemmin. Olli ei osaa vielä uida. Olli polskii mökkirannassa käsipohjaa. En jaksaisi aina vahtia, ettei pikkuveikka huku. Minä luen tyttökirjoja ja haaveilen. Äiti sanoo, että haaveilen liikaa. Meidän naisten on huolehdittava asioista nyt.  En oikein …

Ylämäkeen

Mulla oli erikseen kyyneltoveri ja imutoveri. Imutoverin kanssa imeskeltiin tumpin päitä ja kyyneltoverin kanssa itketettiin mummoja ja mutseja. Se kyyneltoveri oli jäänyt edellisenä iltana herkistelemään, mutta imutoveri oli nyt iskussa – kuin vouhkana rakastunut – ja odotti jo ulospääsyään karsinasta eli porukoidensa majasta. Itse odotin sitä portilla ja se tulikin juuri, kun kello visersi. Sillä oli jääpuikkojen sijaan rasvaa tukassa …

Vesitunnelit

Tietoisuus siitä, millaisena minut nähdään, vaikuttaa siihen, miten minä näen itseni ja mahdollisuuteni toimia yhteiskunnan jäsenenä. – Margaret Mead Ollessani kuuden vanha rakensin naapurintytön kanssa vesitunneleita ammeessa. Ennen syöksyä tunneleihin vedimme kuitenkin kilpalaukkaa olohuoneessa: yli lattialla lepäävien sohvatyynyjen, yli kiihtyvällä vauhdilla, yli, naurua välttäen. Ken ääneen nauroi, sai rangaistuksen. Kuin luonnostaan olin hiljaisempi, vaiteliaampi, mutta myös itseäni kohtaan vaateliaampi. Säännöt …

Sormus

Isä syö perunoita ja soosia. Äiti paikkaa vaatteita sivupenkillä. Puhelevat arkiasioita. Kissanpentu jahtaa ikkunan kuvajaista tuvan lattialla. Se on Tupsun pentu, niitä oli kuusi. Kyllä minä tiedän, mitä niille muille tehtiin, vaikka kukaan ei kerro.  Härnään Tupsun pentua langanpätkällä. Pennulle pitäisi keksiä nimi. –  Eskolan saunalle ei sitten ole mitään asiaa, kuuleekos plikka?   Ne vangit pitävät nyt siellä kortteeria. Läpitte …

Elämä kantaa

Pettymyksen kyyneleet kirvelivät Kaarinan silmissä. Takaraivossa velloi vielä aamullinen puhelu. Ensimmäinen ajatus oli tietysti: ei se voinut olla totta, ei ikinä, ei juuri nyt, kun elämä tuntui soljuvan kummallakin vakaan rauhallisesti. Arki oli arkea ja työn touhua, väliin yhteisiä kohokohtia silloin tällöin. Ne olivat piristysruiskeita rutiineihin, katkaisivat sopivasti, saivat ajatuksiin liikettä ja elämään sisältöä. Miksi juuri nyt, kirkkaana kesäpäivänä, kun …

Työtön työnantajien armosta

Työttömän parhaat ystävät ovat paperipinkka, kannettava ja työvoimatoimiston virkailija. Niin ja ne muistot, jotka ovat iskeytyneet selkärankaan edellisistä työpaikoista. Tulin juuri erään työaikaisen tuttavani hautajaisista. Aikoinaan teimme paljon yhteistyötä eräässä hankkeessa, siksi olin oikein kutsuttuna hänen maahanpanijaisissaan. Kappeli oli avattu tuntia ennen siunauksen alkua, ja arkku oli auki hyvästijättöä varten. Taustalla soi Albinoni Adagio, juuri se osa joka vaikutti minuun …

Misfobiaan langenneet

Nekrofobia kuolleiden pelko   Helvetti. Harry käänsi päätään kuvotuksen vallassa. Nähdä nyt sellainen ruumiinpuolikas aamuseitsemältä sateisessa puistossa vähän liian voimakkaan kahvikupin jälkeen – se ylitti lähes kolmekymppisen miehen sietokyvyn. ”Pariskunta oli romanttisella aamulenkillä ja aikoi mennä puun alle suojaan nauttimaan toisistaan”, rikostutkija Quaid selosti Harrylle, ”mutta saivatpa lisäseuraa.” Mies röhähti nauramaan kuin isonkin vitsin heittäneenä. Harry loi pienen hymyn kaivaessaan …

Oikea ihminen

1 Tänään on maaliskuun 14. päivä. En ollut koskaan pitänyt maaliskuusta, enkä edes tiedä miksi. Se oli yleensä kiireisintä aikaa vuodestani. Vaikka minä aina yritänkin rentoutua, stressi vie voiton kymmenellä pisteellä. Ja silloin on vielä talvikin, se ei paranna yhtään tilannetta. Ehkä siksi. Mutta juuri nyt minulla on aika hyvä olla. En oikein tiedä millä tavalla, mutta asiat tuntuvat ihan …

Tippa egofobiaa

Tämä on Sam.   Mielen rajat eivät aina ole viivasuorat.   ▬   Kello lyö yksi nolla nolla aamulla. Sam istuu käsivarret polvien ympärillä viileää seinää vasten. Minä pääsen pian pois. Niin monta unetonta yötä, niin monta kertaa nuo mustat viisarit ovat kiertäneet kellotaulua kuin.. jotkut, jokin, ei Sam oikein tiedä. Ei hän oikein tiedä mistään. Mutta silti, niin paljon …

Mustavalkoinen painajainen

Erään viattoman pikku pojan unessa taivas oli valkoinen ja aurinko haudan harmaa. Maa oli musta ja kovempi kuin kivi tai luu. Ja kaikkien muiden kasvot, paitsi pojan itse, olivat kuolleen valkoiset. Siinä unessa hänen äitinsä ei tulisi lukemaan iltasatua iltaisin, ei laulaisi. Joten hänen oli nukahdettava yksin. Siinä unessa hänen isänsä ei tulisi herättämään aamuisin, ei veisi tarhaan… Joten hänen …